Ryöväriparonit

Ryöväriparoneihin olen vuosien varrella kehittänyt melkein sentimentaalisen suhteen. Se oli ensimmäinen kohde, johon ikinä lähetin armeijan, ja myös ensimmäinen kohde, jota vastaan sen armeijan kunnolla hajotin. Paronit ovat kartalle ripoteltuja leirejä, jokainen merkitty tasolla, ja niihin törmää heti ensimmäisten pelituntien aikana. Ne ovat ihanteellisia harjoituskohteita – kokeilet niissä hyökkäyksiä, keräät raaka-aineita ja opit ennen kaikkea lukemaan vihollisen puolustusta ennen kuin ryhdyt oikeisiin pelaajiin. Paroni ei maksa hyökkäystä takaisin, ei lähetä vastaiskua ja pysyy koko ajan samassa paikassa, joten voit rauhassa hioa kokoonpanoasi sen kimpussa. Tässä ohjeeni siihen, miten saat niistä irti mahdollisimman paljon menettämättä turhaan sotilaita.

Ensimmäinen opetukseni (eli miksi kirjoitan tätä artikkelia ylipäätään)

Kun aloitin, minusta tuntui, että vakoilu on turha viivytys. Paronihan on kuitenkin vain NPC? Joten lähetin sinne kaiken minkä minulla oli, yhdessä aallossa, leiriin, joka oli muutaman tason korkeampi kuin mihin minulla oli varaa, koska palkinto näytti houkuttelevalta. Lopputuloksen voit arvata. Sotilaat menetetty, palkintoa ei mitään, ja itse tuijotin sen jälkeen hyvän tunnin linnaa odottaen, että jotain vihdoin valmistuu. Siitä lähtien en lähetä paronia kohtaan yhtäkään aaltoa ilman, että olen ensin vakoillut sen. Melkein kaikki alla oleva pohjautuu tähän yhteen virheeseen.

Miten paronit toimivat

Logiikka on yksinkertainen – mitä korkeampi taso, sitä kovempi puolustus ja sitä paremmat palkinnot. Matalilla tasoilla puolustaa vain kourallinen yksiköitä ja selviät niistä lähes ilman tappioita, korkeammilla tasoilla vastaan tulee jo kunnon varuskuntia ja puolustusvälineitä. Hyökkäät kartalta samaan tapaan kuin pelaajia vastaan, mutta paronia et tuhoa pysyvästi. Hyökkäyksen jälkeen se palautuu ajan myötä, ja voit käydä sen kimpussa uudelleen, joten se on toistettava resurssi.

Tärkeä asia – paronin puolustus on ennalta määrätty. Siksi sen tutkiminen kannattaa niin paljon. Lähetä vakooja, se näyttää suunnilleen, kuinka paljon yksiköitä ja välineitä siellä odottaa, ja kokoat sen mukaan hyökkäyskokoonpanon ja aallot niin, että menetät mahdollisimman vähän sotilaita. Se on arvokkain tietosi ennen jokaista hyökkäystä.

Mitä siitä saat

Raaka-aineita ja kokemusta, ennen kaikkea. Paroneista tipahtaa puuta, kiveä ja muuta rakennusmateriaalia rakentamiseen ja päivittämiseen, sekä kokemusta, jonka avulla nouset tasoissa. Palkinnot kasvavat paronin tason mukaan ja sen mukaan, kuinka vaativaan kohteeseen uskallat lähteä. Älä odota niiltä ihmeitä, niiden arvo on tasaisessa ja ennustettavassa etenemisessä.

Yhden neuvon haluan korostaa – tarkista konkreettiset palkinnot aina suoraan kohteesta ennen kuin lähetät armeijan. Mitä tipahtaa, vaihtelee tason mukaan ja sen mukaan, mikä tapahtuma on juuri käynnissä. Itsekin olen pariin otteeseen luottanut siihen, "mitä siellä yleensä on", ja sitten yllättynyt.

Miten aloittaa ja millaisia kohteita valita

Aloita matalilta tasoilta, vaikka ne tuntuisivat tylsiltä. Tiedän, että houkutus hypätä niiden yli on suuri, mutta juuri niistä opit, miten peli laskee tappiot, miten aallot toimivat ja miltä hyökkäysraportti näyttää.

Ja vakoile aina. Kuulostaa ylimääräiseltä askeleelta, mutta säästät sillä paljon sotilaita, koska näet puolustuksen kokoonpanon. Jos siinä on paljon kaukaa haavoittuvia yksiköitä, nojaa enemmän jousimiehiin. Jos vastassa on paljon ampujia, lähetä enemmän lähitaisteluyksiköitä, jotka kuroovat etäisyyden nopeasti kiinni.

Valitse kohteet armeijasi nykyisen voiman mukaan, ei sen mukaan, mikä tuottaa eniten. Oma mittarini – jos paroni maksaa minulle joka kerta enemmän sotilaita kuin mitä palkinto on arvoinen, se on yksinkertaisesti liian korkealla. Odotan, kunnes olen kouluttanut vahvempia yksiköitä ja avannut parempia piiritysvälineitä, ja palaan sitten takaisin.

Strategia mahdollisimman pieniin tappioihin

Avain on aalloissa sekä yksiköiden ja välineiden oikeassa yhdistelmässä. Uhraa ensimmäinen aalto rauhassa heikompana, jotta se kuluttaa osan puolustuksesta ja puolustusvälineistä, ja lähetä pääjoukko vasta seuraavissa aalloissa. Ota mukaan piiritysvälineitä, tikapuita ja muurinmurtajia, ne vähentävät merkittävästi tappioita muureilla ja portilla. Lisää niihin kenttävälineitä, jotka suojaavat sotilaitasi ja tehostavat heitä suoraan taistelussa. Jos sinulla on komentaja, jolla on hyökkäysbonuksia, ota hänet mukaan, mielellään myös sellainen, joka heikentää vihollisen puolustusta.

Ja halvin temppu kaikista, joka toimii minulla paroneiden kohdalla parhaiten – lähetä armeijaa, jonka varaa itsellesi korvata, ei kaikkein kalleinta eliittiä. Matalille ja keskitasoisille paroneille se riittää mainiosti. Säästä eliitti asioihin, joissa siitä todella on väliä.

Virheitä, joita näen jatkuvasti

Sokea hyökkäys ilman vakoojaa. Tuloksena on usein hajonnut armeija kohteessa, jonka oikealla kokoonpanolla olisi voinut selvittää lähes ilman tappioita. Kaiken lähettäminen yhdessä aallossa – puolustusvälineet ja varuskunta puraisevat sinusta silloin enemmän kuin jos hajauttaisit hyökkäyksen. Ja ahneus – menet muutaman tason korkeampaan paroniin paremman palkinnon toivossa, ja sotilastappiot ylittävät kauan sitten palkinnon arvon. Kaikki kolme olen itse kokenut, katso edellä.

Vähemmän ilmeinen virhe – paroneiden vastaisten hyökkäysten annetaan sitoa armeijaa, jota tarvitsisit oman linnasi puolustukseen. Joskus joku kysyy, kannattaako korkeimpiin paroneihin mennä heti. Minusta ei. Parempi on farmata pitkäjänteisesti ja rauhassa kohteita, jotka kaadat lähes ilman tappioita, kuin hajottaa koko armeija kerralla yhtä kovaa leiriä vastaan.

Takaisin: Tapahtumat ja strategiat.