Keskipeli tasoilla 20-40
Taso 20 on minulle se hetki, jolloin peli päästää irti kädestäsi ja alkaa olla oikeasti kiinnostava. Tutoriaali on takana, muutama muuri, ensimmäiset sotilaat, ja nyt näkyy, osaatko pelata vai vain klikkailla. Olen itse käynyt tämän vaiheen läpi useamman kerran, ja joka kerta menetin jossain turhaan armeijaa tai raaka-aineita, joten kirjoitan tähän, mistä keskipelissä oikeasti ratkeaa homman onnistuminen.
Ensin liitto, kaikki muu odottaa
Laitan tämän tarkoituksella heti alkuun. Jos et vielä ole missään liitossa, sulje tämä opas rauhassa ja mene liittymään johonkin. Tarkoitan tätä ihan tosissani. Yksin pelaava pelaaja keskipelissä on susi ilman laumaa.
Mitä liitto sinulle antaa? Apujoukkoja, kun joku hyökkää kimppuusi. Päivittäisiä bonuksia liittorakennuksista. Pääsyn jalostamoon, joka on liittorakennus, jossa vaihdat yhden raaka-aineen ylijäämän toiseen, josta on juuri pulaa. Ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka neuvovat sinua nopeammin kuin mikään wiki, tämäkin mukaan lukien.
Älä vain liity ensimmäiseen liittoon, joka sinut kutsuu. Itse tein niin alussa ja päädyin porukkaan, jonka chat oli hiljaa viikon putkeen. Katso aktiivisuutta, seuraa liiton chattia muutama päivä. Hyvässä liitossa on aktiivinen johto, se pelaa liittotapahtumia ja kun hälytys soi, joku lähettää sinulle apujoukkoja puolustukseen. Kuollut liitto hiljaisella chatilla ei anna sinulle mitään muuta kuin nimen linnan alle.
Kun olet sisällä, ota osaa. Lähetä apujoukkoja liittolaisille, osallistu liittosotiin ja ennen kaikkea kysy. Suurin osa kokeneista pelaajista neuvoo mielellään, mihin laittaa kasarmin seuraava taso tai miten koota puolustus omalle tasollesi. Minulta tämä säästi viikkoja omia virheitä, ja sinulta se säästää saman.
Milloin lopettaa pelkkä rakentaminen ja alkaa hyökätä
Kahteenkymppiin asti useimmat vain klikkailevat rakennuksia ja keräävät raaka-aineita. Ei mitään sitä vastaan, tein itsekin niin. Mutta nyt pitää vaihtaa vaihdetta. Minulla on yksinkertainen sääntö, heti kun sinulla on vakaa puun, kiven ja ruoan tuotanto ja varasto täyttyy säännöllisesti reunoja myöten, lähetä armeija ulos. Se mikä valuu yli varastosta, on hukkaan heitettyä.
Aloita kartan rosvoparoneista. Ne ovat NPC-leirejä, joissa voit rauhassa testata hyökkäyskokoonpanoja ilman vastaiskun riskiä. Lähetä vakooja, lue vakoiluraportti ja kokoa armeija puolustuksen mukaan. Taistelu jakautuu GGE:ssä etulinjaan (muuri ja portti) sekä kahteen siipeen, vasempaan ja oikeaan. Sinä hyökkääjänä valitset, mihin isket, ja siihen suuntaan tungit yksikkösi.
Tässä otin alussa kunnolla turpaani. Jätin huomiotta, kummalla puolella paronilla oli tiukin puolustus, tungin kaiken etulinjaan, jossa istui hänen pääjoukkonsa, ja kotiin palasi tuskin puolet armeijasta. Siitä lähtien luen raportin kahteen kertaan. Katso, mistä paronilla on aukko, ja suuntaa hyökkäys sinne.
Ensimmäisillä paroneilla käytä lähinnä lähitaisteluyksiköitä täydennettynä muutamalla ampujalla, ja ennen kaikkea anna niille kenraali hyökkäysbonuksella. Se tekee mielestäni enemmän kuin kaksikymmentä sotilasta lisää. Älä sekoita rakuunoita mukaan ennen kuin raportti kertoo, ettei sinua vastassa ole torneja ja pikikattiloita.
Ja vielä yksi asia, älä hyppää heti toisten pelaajien kimppuun. Hyökkäys elävää vastustajaa vastaan altistaa sinut vastaiskulle, ja tasolla 20-30 sinulla ei yksinkertaisesti ole puolustusta kestää suuttunutta veteraania kokeneen armeijan kanssa. Paronit antavat sinulle kokemusta, raaka-aineita ja saavutuspisteitä, eikä kukaan polta siitä linnaasi. Tiedän, että naapurin kimppuun on houkuttelevaa hypätä, mutta odota vielä.
Mitä kannattaa päivittää ensin
Keskipelissä sinulla ei ole raaka-aineita päivittää kaikkea kerralla. Sinun täytyy valita. Itse asetan etusijalle kolme asiaa, tuotantorakennukset (sahat, louhokset, maatilat), varaston sekä kasarmin ja harjoituskentän. Tuotanto on polttoainetta kaikelle muulle, varasto nostaa kattoa sille, paljonko pystyt säilyttämään, ja lisäksi suojaa osan raaka-aineista ryöstämiseltä. Kasarmi avaa paremman ja nopeamman koulutuksen. En ole sadan prosentin varma, että tämä järjestys sopii jokaiselle pelityylille, mutta itselleni se on toiminut.
Älä unohda asuntoja ja kapakkaa. Ne pitävät asukkaiden tyytyväisyyden yllä ja sitä kautta kolikkotulot. Kun tunnelma linnassa laskee miinukselle, kolikkotuotanto romahtaa ja yhtäkkiä rahat eivät riitä palkkoihin. Pidä tyytyväisyys plussalla koristeiden ja kapakan avulla, jotta voit nostaa veroja korkeammalle.
Päivitä puolustusrakennuksia (muurit, tornit, portti) jatkuvasti, älä vasta sitten kun joku hyökkää. Päivitys kestää tunteja tai kauemmin, joten et ehdi rakentaa puolustusta reaktiivisesti hyökkäyksen aikana, sen takaan. Talous menee etusijalle, mutta pidä puolustus aina askeleen edellä siitä, mitä sinun tasosi hyökkääjä voisi sinua vastaan lähettää. Ja muista, että puolustusta pitävät yllä myös muureille sijoitetut yksiköt. Pelkät kivet eivät riitä.
Talous versus armeija
Yleisin virhe, jonka näen (ja jonka olen itsekin tehnyt), pelaaja tunkee kaiken armeijaan, kouluttaa jättimäisen sotajoukon ja huomaa sitten olevansa miinuksella kolikoissa. GGE:ssä sotilaat eivät karkaa reaaliajassa, eivät todellakaan, mutta heti kun kolikkotase menee negatiiviseksi, peli estää lisäkoulutuksen ja kassa tyhjenee nopeasti. Seisot armeijan kanssa, jota et pysty laajentamaan mistään, ja talous takkuaa. Muistan yhä, miten tuijotin silloin tyhjää kassaa enkä ymmärtänyt, mitä tapahtui. Pidä suhde sellaisena, että kolikkotulot kattavat palkat varmuusmarginaalilla ja sinulla riittää aina jotain rakennettavaa.
Muista palkka (ylläpito) jokaisen kouluttamasi yksikön kohdalla. Suuret kalliit yksiköt syövät kolikoita myös levätessään kotona. Viisisataa sotilasta, jotka seisovat kotona pelkkänä koristeena, maksavat sinulle palkkaa etkä saa niistä mitään. Kouluta armeija, jota oikeasti käytät paroneihin, puolustukseen ja tapahtumiin, älä vitriiniarmeijaa.
Itse pidän mielessäni kaksi erillistä taskua, raaka-aineet kehitykseen (rakentaminen ja päivittäminen) sekä raaka-aineet ja kolikot sotilasoperaatioihin. Kun sekoitat ne, käy joka kerta niin, että haluat hyökätä eikä ruokaa riitä marssiin, tai haluat rakentaa ja olet syönyt kaiken armeijaan. Suunnittele tuotanto niin, että hoidat molempia rinnakkain.
Saavutuspisteet ja ensimmäiset tapahtumat
Saavutuspisteet ovat keskipelin hiljainen veturi, ja moni jättää ne täysin huomiotta. Avaa saavutuslista ja käsittele sitä tarkistuslistana. Monta niistä saat ihan ohimennen (voita X paronia, kerää Y raaka-ainetta, päivitä rakennus tietylle tasolle), mutta kun täytät niitä tietoisesti, se tuo kokemusta ja palkintoja, jotka muuten jäävät väliin.
Tapahtumat ovat oikotiesi varusteisiin, joiden eteen muuten raatoisit kuukausia. Kun ensimmäinen iso tapahtuma tulee, tyypillisesti keräilytapahtuma, jossa suoritat tehtäviä pisteistä ja nouset palkintotaulukossa, suunnittele se etukäteen. Säästä raaka-aineita ja armeijaa valmiiksi, jotta pääset tekemään tehtäviä heti alusta lähtien etkä vasta kahden päivän päästä, kun tapahtumasta on jäljellä enää puolet. Parhaat palkinnot roikkuvat taulukon yläpäässä, etkä pääse niihin ilman valmistautumista.
Rubiineista vielä sen verran, älä hätäile niiden kuluttamisessa tapahtumassa vain siksi, että muutama piste puuttuu. Se on premium-valuutta, säästä sitä siihen, mikä oikeasti vie sinua eteenpäin, eli rakentajan paikkoihin ja premium-yksiköihin. Yhden tapahtuman tasoittaminen niillä on mielestäni tuhlausta.
Keskipeli on maraton
Yhden asian haluan sanoa ääneen, koska sitä kysytään minulta jatkuvasti, älä hätäile mihinkään. Keskipeliä ei voita viikonlopussa. Minulla oli jakso, jolloin yritin kuroa umpeen kavereiden etumatkaa muutamalla tasolla, ja se päättyi vain siihen, että poltin raaka-aineita asioihin, joita en tarvinnut lainkaan. Kun mikään ei ole juuri käynnissä, sammuta peli rauhassa ja palaa, kun rakennukset ovat valmiit. Ja kysy itseltäsi, pelaanko siksi, että se on hauskaa, vai siksi, että tunnen pakkoa? Jos jälkimmäinen, teet jotain väärin.
Milloin toinen linna ja laajentuminen kannattavat ja milloin ei
Keskipelin tienoilla sinulle avautuu mahdollisuus laajentua, joko toisella linnalla, etuvartioilla tai avaamalla uuden alueen kartalta. Se on houkuttelevaa, myönnän sen, itsekin syöksyin siihen mukaan. Mutta laajenna vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen linnasi on hyvässä kunnossa. Toinen keskeneräinen linna vain pirstoo voimasi, ja molemmista tulee heikkoja.
Useamman tukikohdan etu on raaka-aineissa, jokaisella alueella on erilainen tuotantoprofiili, ja useampi linna tarkoittaa useampaa rakentajaa työskentelemässä rinnakkain. Haittana on hallinnointi, puolustus ja ylimääräinen palkka. Jos et ehdi puolustaa kunnolla edes yhtä linnaa, toinen tuo vain lisää maalitauluja ryöstelijöille.
Ennen laajentumista kysy itseltäsi kolme kysymystä. Onko ensimmäinen linnani kunnollisessa puolustuksessa? Onko talouteni vakaa? Onko minulla liitto selustassa? Jos vastaus on kolme kertaa kyllä, mene siihen mukaan. Jos jokin näistä kolmesta ontuu, korjaa se ensin kuntoon. Leveästi ja heikosti ei keskipelissä kannata pelata, sen olen todennut omalla nahallani.
Takaisin: Oppaat ja vinkit aloittelijalle.